Eräs muoto kokeen toteuttamisesta ja kurssin arvioinnista tässä jakoon.

Itse pidin psykologiassa vuosina 2003-2004 kokeita, joissa koekysymyksenä oli kurssin nimi ja vastaus piti antaa mind map -muodossa. Kurssin yksi koekysymys: "Kirjoita tyhjän a3-paperin keskelle sana "psykologia", ja kuvaa siihen liittyvää tietoasi mind mapilla. Merkitse punaisella värillä kurssilla ilmenneiden asioiden, teorioiden ja käsitteiden suhteet. Saat laajentaa mind map -kaaviota muiden oppiaineiden asioilla (merkitse sinisellä värillä) ja muuten tietämilläsi asioilla (vihreä väri)." Kurssilla 2 kehityspsykologia logiikka jatkui niin, että tietyllä värillä sen kurssin asiat, eri värillä saman aineen ainempien kurssien asiat ja kolmannella värilllä muiden oppiaineiden asiat. Tavoitteena oli ohjata hahmottamaan kokonaisuuksia ja hakemaan linkityksiä eri oppiaineisiin ja oppilaan muuhun tietoon, kuitenkin niin, että vastauksessa erottuu myös kurssin asioiden hallinta (eri värit mind mapissa). Yhtenä syynä tähän koemuotoon oli se, että olin aivan kypsä loputtomaan esseiden lukemiseen. Varsinkin sellaisten esseiden, jossa verbaalisesti lahjakas opiskelija pyöritteli asiaa yleispsykologisoimalla kun tieto loppui. Arviointitapa oli opiskelijoilla tiedossa heti kurssin alussa. Tämä on mielestäni tärkeää, koska silloin koko kurssin aikana tapahtuva opiskelutyö suuntautuu tämän kaltaiseen opiskeluun ja oppimiseen. Muistaakseni pyysin vastaamaan ilman lähteitä, mutta toimisi kyllä lähdeaineistojen kanssakin. Tämä malli lienee sovellettavissa muihinkin tiedon kannalta selkeästi kumulatiivisiin aineisiin (mielestäni esim uskonnossa kurssit ovat keskenään niin erilaisia, että tämä ei siinä toimi niin hyvin). Tuli hyvää hajontaa koevastauksissa. Hyvät olivat tosi hyviä. Arviointi oli nopeampaa kuin esseiden lukeminen. Opiskelijat käsittääkseni oppivat jotain.