Esitys Helsingin yliopistolla 25.2.2014

Esitin erilaisia kehitysnäkymiä ja mahdollisuuksia sähköisen oppikirjan käyttöstä opetustyössä. Lisäksi esityksessä käsiteltiin yleisiä kustannusalan trendejä, etenkin oppikirjojen osalta. Se, että opettajalla tulee olemaan enemmän vapautta ja mahdollisuuksia muokata oppikirjaa, herätti kuulijoissa monenlaisia kysymyksiä. Osa kysymyksistä ilmensi innostusta ja osan kysymyksistä tulkitsin ilmentävän epävarmuutta siitä, miten yksittäinen opettaja voi ottaa vastuun oppilaiden lukeman materiaalin muokkaamisesta. Lisäksi pohdittiin myös opettajan työmäärän lisääntymistä uusien toimintamuotojen käyttämisen myötä.

Kirjoitin esityksen jälkeen osallistujille seuraavan viestin:

..........................

Esitys Sähköisen oppikirjan mahdollisuudet ja kustannusalan muutokset

Hei!

Kiitos keskusteluista esitykseni "Sähköisen oppikirjan mahdollisuudet ja kustannusalan muutokset" pohjalta ti 25.2.2014 yliopistolla. Molemmissa ryhmissä heräsi keskustelua muokattavan kirjan käytöstä ja siitä vastuusta, minkä syntyy mahdollisuudesta muokata opiskelijoiden käyttämää kirjaa. Jäin miettimään paluumatkalla vielä tunnelmia ja kysymyksiä. Sen verran haluaisin täydentää näkökulmaani, että se "Spotify-kirja", missä opettaja voi piilottaa kirjan sisältöjä ja tuoda itse uusia, on mahdollisuus, ei velvoite. Toin ehkä liiaksi esille sitä, mitä uusi tekniikka mahdollistaa (tavallaan juuri otsikkoni mukaisesti), mutta kaiken sen, mikä on mahdollista, ei tarvitse muuttua yleiseksi käytänteeksi.
Ajattelen itse, että tuo muokattavuuden mahdollisuus on hyvä optio. Tekniikan pitää mahdollistaa asioita. Käyttäjä arvioi sen, mitä mahdollisuuksia hän haluaa käyttää. Mahdollisuus piilottaa osa kirjan tekstistä ja tuoda tilalle omia on minun ymmärtääkseni mielekäs vaihtoehto ainakin seuraavissa tilanteissa:
- opettaja on esimerkiksi oman gradun tai muun perehtymisen kautta tutustunut aiheeseen monipuolisemmin tai tuoreemmalla tavalla kuin oppikirjan teksti
- käsitelty asia on oppikirjan tekemisen jälkeen muuttunut olennaisella tavalla (kerroin esimerkkinä sen uuden näkökulman visuaalinen-kinesteettinen-auditiivinen oppija -luokitteluun)
- opettaja haluaa rajata kurssin asiasisältöjä (tämän mielekkyyttä voi kyseenalaistaa, mutta tämä tarve on melko monilla opettajilla)
- opettajan ammatillinen osaaminen ja itseilmaisun tarve on kehittynyt opetuskokemuksen myötä sillä tavalla, että vaikka opettaja haluaa tukeutua enimmäkseen kirjan jäsentelyyn ja sisältöihin, hän haluaa tehdä oppikirjasta "itsensä näköisen".
Kannatan moninaisuutta opettajaidentiteeteissä ja käytänteissä. Tekniikan pitää kehittyä siten, että se mahdollistaa uudenlaisia yhteisöllisiä tiedonrakennusprojekteja. Vaikka mahdollisuuksia olisi kuinka paljon, hyvää opettajuutta on mielestäni myös se, että opettaja pitäytyy painettuun kirjaan ja esittää asioista selkeän jäsennyksen oppimisturvallisessa ilmapiirissä.

Toivotan teille hyvää matkaa opettajaidentiteetin rakentamisessa. Ainakin itselläni siinä kysymyksessä on riittänyt askarreltavaa kohta kolmenkymmenen vuoden ajan, ja matka jatkuu.

Ystävällisin terveisin Harri Peltomaa